Kolme päivää sen jälkeen, kun Haiyan hirmumyrsky iski Filippiineille marraskuussa 2013, Derek Locke rämpi juuriltaan irronneiden palmujen, pudonneiden sähkölinjojen ja hajonneiden kotien seassa. Kun hän toimitti telttoja ja muita hätäaputarvikkeita Santa Fehen, pieneen kylään Bantayan saarella, hän kohtasi valtavan tarpeen ja kahdeksan henkisen ShelterBoxin avutustiimin rajalliset resurssit. Avun vastaanottajat olivat perheitä, jotka olivat suurimmassa vaarassa, ja kun Locke auttoi nuorta yksinäistä äitiä ja hänen lastaan, hän tunsi olonsa uhkaavaksi, kun kaksi naapuria, joilla oli neljä lasta, lähestyivät häntä.
“Käännyin ja he sanoivat: Kiitos, kun autat meidän kylämme ihmisiä”, Locke muistelee. Locke on Dearborn Heights Rotaryklubin jäsen ja vuodesta 2012 lähtien hän on viettänyt 38 viikkoa ShelterBoxin avutustiimiläisenä. Hän on käynyt 11 maassa ja osallistunut 13 ShelterBoxin avutustehtävään. Silti tuo hetki on jäänyt hänen mieleensä. “Se oli sydäntälämmittävää, koska heidän selvästä ahdingostaan huolimatta, he olivat kiitollisia siitä, että me pystyimme auttamaan jotain toista.”
“Nämä ovat niitä asioita, joita mietit öisin, kun et saa unta”, sanoo Bruce Heller, seitsemän avustustehtävän veteraani ja Allen Sunrise Rotaryklubin jäsen Teksasista. “Olet juuri luovuttanut viimeisen boxin ja näet äidin ja hänen pienen vauvansa odottamassa eikä sinulla ole enää mitään annettavaa. Apua ei ole koskaan tarpeeksi.”
Keskellä luonnonkatastrofeja ja ihmiskunnan raaimpia toimia, ShelterBoxin avutustiimiläiset rientävät eteenpäin. Ecuadorin satoja tappaneeseen maajäristykseen huhtikuussa ja Lähi-idän jatkuvaan pakolaisten virtaan, ShelterBox on lähettänyt apua sadoille tuhansille perheille, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa.
Merkittävimmät avutustehtävät ShelterBoxin 16 vuoden toimintavuoden aikana ovat Intian valtameren tsunami vuonna 2004 ja Haitin maanjäristys 2010, jolloin toimitettiin noin 300.000 telttaa. Yhdysvalloissa ShelterBoxeja toimitettiin New Orleansiin, New Yorkiin ja New Jerseyhin Katrina ja Sandy hirmumyrskyjen ja keskilännen tornadojen jälkeen.
Heinäkuussa 2016 Rotary International ja ShelterBox julkistivat projektipartneruudellensa kolmen vuoden jatkon. Rotarit sekä rotaractorit ja interactorit ovat lahjoittaneet 48 M£, mikä on 40 % ShelterBoxin tuloista, vuosien 2000 ja 2015 aikana. (ShelterBoxin perustaja oli rotari, mutta järjestö on itsenäinen Rotary Internationalista tai Rotarysäätiöstä.)
Vihreiden Boxien, joissa näkyy myös Rotaryn logo, sisältö muokataan kohteen tarpeen mukaan ennen kuin ne lähetetään matkaan lyhyellä varoitusajalla. Useimmat Boxit sisältävät perhekokoisen teltan, vaikka sisältö vaihteleekin katastrofin luonteen ja ilmaston mukaan. Moniin Boxeihin pakataan mukaan aurinkolamput, veden säilytys- ja kantovälineet, peitot ja keittiövälineitä. Avuntarpeen mukaan toimitetaan myös ShelterKittejä, pieniä avustuspaketteja, joissa on työkaluja, köyttä ja vahvaa pressua, joita voi käyttää hätäsuojien rakentamiseen tai vaurioituneiden rakenteiden korjaamiseen.
“Kumppanuus Rotaryn ja ShelterBoxin välillä on mahdollistanut turvapaikan ihmisille, jotka ovat kohdanneet vaikeimpia ja epävarmimpia hetkiä elämässään”, sanoo Rotary Internationalin presidentti John Hewko. “Yhteistyö Rotaryn kanssa on perustavaa laatua” jatkaa ShelterBoxin pääjohtaja Chris Warham. “90 %:ssa avustustehtävistä paikalliset rotarit ovat mukana. Melkein joka tapauksessa ensimmäinen soittomme on paikalliselle rotaryklubille, joiden kanssa keskustelemme siitä, miten he voivat auttaa tiimejämme heidän avustustyössään. Kysymme rotareilta kaikkea; voivatko he hankkia kuorma-auton tai voivatko he esitellä meidät paikalliselle tai keskushallinnolle. Nämä tarpeet ovat usein ratkeisevia avustustehtävän onnistumiseksi ja rotarit poikkeuksetta voivat auttaa.”
Rotary on ollut avainasemassa ShelterBoxin menestyksessä alkaen vuodesta 2000, jolloin Helston-Lizard rotaryklubi Englannissa perusti avustusjärjestön. “Yksi kumppanuudemme tärkeimmistä elementeistä on mahdollistaa rotarien palvelutyö katastrofien kohtaamissa maissa”, sanoo Warham. “Juuri saimme päätökseen avustusprojektin Sri Lankassa, jossa rotarit olivat vahvasti mukana.”
Toukokuussa rotaryklubi Capital Cityn jäsenet viettivät viisi päivää auttaen pelastamaan kyläläisiä tulvilta. “Rakensimme väliaikaisia leirejä heille, jotka olivat menettäneet kotinsa maanvyöryjen vuoksi ja asutimme 126 perhettä kuuteen leiriin. Suojan tarjoaminen on paljon enemmän kuin teltan toimittaminen” Warham kertoo. “Se on yhteisön auttamista aloittamaan uudelleen. On vaikea erottaa sitä, missä avustusvaihe päättyy ja toipumisvaihe alkaa. Rotarit ovat kaikissa vaiheissa mukana. Olemme nähneet rotareita, jotka ovat auttaneet ihmisiä pitkän aikaa sen jälkeen, kun me olemme lähteneet paikalta.”
Pian Ecuadorin 7,8 magnituden maanjäristyksen jälkeen huhtikuussa paikalliset rotarit olivat avustustiimiläisiämme lentokentällä vastassa ja yhdessä he osallistuivat koordinaatiopalavereihin. ShelterBox auttoi yli 2.500 perhekuntaa Comuna Las Gilcesissä. Vahvojen jälkijäristysten jälkeen tiimiläiset palasivat auttamaan vielä 690 perhettä.
“Me usein työskentelemme Rotary-kontaktiemme kanssa läpi koko avustusprojektin”, Mark Boeck, ShelterBoxin senior-kouluttaja kertoo. “Heidän omien töidensä ja henkilökohtaisten verkostojensa kautta heillä on usein kontaktit kuljettajiin, tulkkeihin ja jopa varastoihin.” Ron Noseworthy, Kenora rotaryklubin jäsen Ontariossa USA:ssa kertoo, että hän ja hänen vaimonsa Claire ovat toimineet ShelterBoxin avustustyöntekijöinä vuodesta 2006 lähtien.
Locken, Hellerin ja NoseWorthyen lisäksi etulinjassa on noin 70 muuta rotaria kaikista 180 avustustyöntekijästä eri puolilla maailmaa. Tarvittava sitoutuminen ei ole yleistä, sillä koulutus on jatkuvaa ja avustusprojekteja on minimissään kaksi viikkoa vuodessa.
Valintaprosessi on tiukka. Hakemisen jälkeen mahdolliset avustustiimiläiset haastatellaan ja jos heidät valitaan jatkoon, he läpikäyvät nelipäiväisen arvioinnin. “Valitut ehdokkaat kutsutaan alustavaan avustuskoulutukseen”, kertoo Boeck. He viettävät yhdeksän päivää Englannissa, jossa heitä koulutetaan tullipaperien täyttämisestä henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja satellittipuhelimien ja gps-välineiden käyttämiseen.
“Tarvitsemme ihmisiä, jotka osaavat reagoida ja toimia yhdessä erittäin äärimmäisissä olosuhteissa, kertoo Boeck. “Avustusprojektin alkupäivinä vapaaehtoinen avutustiimiläinen saattaa saapua maahan, jossa infrastruktuuri on hävinnyt. Siellä ei usein ole ruokaa, vettä eikä kommunikaatioyhteyksiä. He saattavat saapua maahan eivätkä heti tapaa muita tiiminsä jäseniä. Me etsimme itsensä tuntevia ihmisiä, jotka todella ymmärtävät omat vahvuutensa ja heikkoutensa.”
“Koulutus on rankaa”, kertoo Liz Odell, Nailsworthin rotaryklubin jäsen Englannista. “Jos selviät niin pitkälle – ja monet eivät selviä – Cornwallissa pidetään yhdeksänpäiväinen koulutus, jossa asutaan teltoissa kaikella säällä ilman riittävää ruokaa ja unta eikä koskaan tiedä, mitä haasteita eteesi heitetään seuraavaksi.”
Odell on toiminut 15 avustustehtävässä vuodesta 2010 lähtien. Ron Noseworthy, joka on osallistunut toistaiseksi 11 avustustehtävään, piti neljän päivän testiä haasteena itselleen. Neljä neljän hengen hakijaryhmää oli kokoontunut Blackwater Riverin kansallispuistoon Floridan Panhandlessa. “Olimme kävelleet useita kilometrejä ja meille sanottiin, että pitäkää tunnin ruokatauko, mutta tiesimme, että jotain on tulossa”, Ron kertoo. “Ruoan jälkeen meille kerrottiin, että terroristiuhka on päällä. Meidän täytyi purkaa teltat, pakata kaikki tavarat ja olla valmiina jatkamaan matkaa. Kävelimme yli 6 km rankkoja metsäpolkuja pimeässä. Olet aivan väsynyt pitkästä päivästä ja sitten tämä. He testasivat meitä nähdäkseen, onko meillä fyysistä jaksavuutta, mutta tärkeintä on tietenkin, että pystyt pitämään pääsi kylmänä.”
“Aikaisemmin osa koulutuksesta oli kuin sotilaskoulutusta”, Boeck myöntää. “Vuodesta 2013 lähtien olemme muuttaneet ja uusineet yhdeksän päivän koulutusta. Olemme tehneet siitä enemmän koulutusympäristön oloisen. Me keskitymme ihmisten kouluttamiseen emmekä siihen, miksi he eivät soveltuisi tehtävään. Haluamme antaa koulutettaville tietoa ja taitoja, jotta emme lähetä heitä katastrofin jälkeiseen tilanteeseen ilman, että he tietävät, mitä heiltä vaaditaan.”
Noseworthy kertoo, että koulutuksesta on ollut hyötyä avustustehtävissä etenkin Haitin maanjäristyksen jälkeen, jossa hän oli Port-au-Princessa yhdessä USA:n armeijan 82. laskuvarjodivisioonan kanssa. “Se oli todella vaarallista. Ihmiset olivat nälkäisiä ja epätoivoisia”, hän kertoo. “Komentaja kertoi minulle, että he kohtasivat ihmisiä, jotka olivat tulossa auttamaan. Yksi pariskunta toi kuorma-autollisen riisisäkkejä tilapäisleirin eteen. Paikalle tulleet ihmiset rupesivat tappelemaan ruoasta. Armeijan piti tulla paikalle ja lopettaa mellakointi. Meidän koulutuksemme pohjalta tiesimme, että me emme voi ryhtyä tuohon. Me menimme ensin leiriin. Jos arvioimme, että tarve oli 200 teltalle ja meillä oli vain 100 telttaa, me odotimme.”
“Näemme ihmisiä, jotka eivät ole alunperinkään asuneet kovin hyvissä olosuhteissa, kertoo Locke, joka sai 2015-2016 Service Above Self -tunnustuksen, mikä on Rotaryn korkein kunniamaininta, avustustyöstään viimeisen neljän vuoden aikana. “Istun täällä omassa kaunissa olohuoneessani. En edes osaa kuvitella, miltä tuntuisi menettää tämä kaikki yhtäkkiä. En osaa kuvitella, ettei olisi yhtään mitään ja olisi toisten avun varassa. Tämä pätee joka ikisessä katastrofissa. Ei ole väliä, onko kyse luonnon katastrofista vai Syyrian pakolaisista, jotka pakenevat sotaa.”
ShelterBoxin pääkonttori ja sen 18 alajärjestöä eri puolilla maailmaa kohtavaat jatkuvasti kasvavan suojien ja tarvikkeiden tarpeen etenkin, kun Irakin pakolaisten määrän odotetaan kasvavan, kun maan armeija yrittää ottaa takaisin kaupunkeja Isikseltä. “Me elämme todella haastavia aikoja”, Warham sanoo ja toteaa rotareiden olevan valo pimeässä. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen tehtävän hoidettua.”
HALUATKO AUTTAA ROTARYA JA SHELTERBOXIA? NÄIN VOIT AUTTAA.